Tuntuu turhauttavalt ku ei pysty auttaa ihmist mitenkää tai ei vaa osaa/tiiä mitä tehä... Tai sit jos yrittää auttaa nii tuntuu et tekee pia jtn vääri. Mut joo tänää uskonnol puhuttii eutanasiast aktiivisest ja passiivisest. Se sai taas vanhoi muistoi mielee. Ku mutsin sisko kuoli syöpää eikä sil voitu enää tehä mitää( tai no lääkärit ei ees viittiny). Nii siit ollu tänää paska fiilis. Mut taas toisaalt oon yrittäny miettii niit hyvii muistoi ja samal huomasin ett ei mul oo mitää hätää tääl, koska mul on kaikkee mitä vaa voi toivoo nii osais taas olla ilone siit mitä on. Varsinki kaikista niist ihanist ihmisist mitä on!<3

"Kuulkaa väsyneet maan

Väsyneitten satamaan hän kuljettaa

Kuulkaa masentuneet maan

Teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kun taivas laulaa

Meidän sielussamme soi

Kun taivas itkee

Lohdun helmet pisaroi

Kun taivas hymyilee

Meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi "